Isä, poika ja Tampereen Ratikka

Isä Toni on ollut kuljettajana alusta asti. Poika Leevi puolestaan on kuljettajaoppilas, joka on hiljattain siirtynyt ajamaan itsenäisesti. Nyt Rantsit kertovat, miltä tamperelainen liikenne näyttää, kun sitä tarkkailee Ratikan ohjaamosta – ja miten sitä voisi vielä parantaa.

Turvallisuus ensin – tätä edellytetään Tampereen Ratikan kaikessa toiminnassa, kuljettajilta vielä erityisesti. Myös matkustajat voivat tehdä oman osansa sen eteen, että matka taittuu turvallisesti ja sujuvasti.

Toni ja Leevi Rantsin ensimmäinen turvallisuushuomio koskee kiirehtimistä ja etenkin sitä, milloin on hyvä jättää kiireet väliin. Henkensä kaupalla ei nimittäin kannata lähteä juoksemaan vaunun edestä ehtiäkseen siihen, sillä viimeistään 7 minuutin päästä tulee seuraava.

Jotkut ihmiset eivät tunnu oikein ymmärtävän, ettei Ratikka pysähdy samaan tapaan kuin auto. Vaunu painaa melkein 60 tonnia, joten vaikka kuski ehtisi reagoida, vaunu ei reagoi yhtä nopeasti, Toni Rantsi sanoo.

Samoin jos Ratikka on jo soittanut kelloa, on turha juosta koska matkustajia ei enää oteta kyytiin. Vaikka kuljettaja kuinka haluaisi, kaikkia juoksijoita ei voi odottaa, sillä aikataulusta täytyy pitää kiinni, Leevi Rantsi lisää.

”Ihan vaan äkkiä menen”

Äkkiseltään vaunun edestä sujahtaminen on Rantsien mukaan Tampereen liikenteessä yllättävän yleistä, ja se vaarantaa sekä henkilön oman että matkustajien turvallisuuden. Ratikan meno on normaalisti niin tasaista, että äkkijarrutus saattaa yllättää kyydissä olevat. Vahinkojen välttämiseksi suositellaan, että varsinkin seisomapaikoilla pidettäisiin varmuuden vuoksi jostain kiinni.

Ratikkaradan ylityspaikat ovat toinen asia, johon Tampereella liikkuvien pitäisi kiinnittää tarkemmin huomiota. Isä ja poika Rantsi ovat havainneet, että ylityspaikoilla kuljetaan turhan usein aivan kuin paikalla olisi edelleen suojatie.

Siinä on se ero, että ylityspaikalla kevyellä liikenteellä on väistämisvelvollisuus.

Aikataulussa – muttei turvallisuuden kustannuksella

Kuljettajaoppilas Leevi Rantsi määrittelee kuljettajan tehtävät napakasti: viedä ihmisiä paikasta A paikkaan B mahdollisimman turvallisesti ja aikataulujen mukaisesti niin, että ihmiset voivat luottaa Ratikkaan. Aikataulupaine tuntuu kuljettajan työssä, mutta sen ei saa antaa häiritä ajoa.

Meillä pyörii ohjaamon näytöllä aika, jolloin pitäisi olla seuraavalla pysäkillä ja sitten sitä seuraavalla. Pyrimme tietysti pysymään aikataulussa mahdollisimman hyvin, mutta aina se ei onnistu. Liikenteessä voi olla ruuhkaa ja muita tilanteita, Leevi sanoo.

Eihän sille mitään mahda, jos on esimerkiksi auto edessä tai ihmisten sisääntulo vaunuun kestää. Silloin pitää vain ottaa rauhallisesti, hosuminen ei auta mitään, Toni lisää.

Sujuvuus on myös matkustajien käsissä

Matkustajat voivat omalla toiminnallaan edistää matkan sujumista aikataulun mukaisesti. Kuljettajat toivovat matkustajilta ripeää ja järkevää pysäkkitoimintaa. Kiirehtiä ei tässäkään tarvitse, mutta Ratikassa voisi huoletta unohtaa sen busseista tutun tavan, että jonotetaan samasta ovesta sisälle ja samalle lipunlukulaitteelle.

Suosittelemme, että matkustajat käyttävät sisään tullessaan vaunun kaikkia pariovia, toki päätyoviakin jos on ruuhkaista, Leevi sanoo.

Tarkoitus olisi saada kaikki sisälle mahdollisimman ripeästi ja vaunu liikkeelle. Lipun voi leimata sitä mukaa kun ehtii, ja jatkaa sitten lipunlukulaitteilta viivyttelemättä eteenpäin, jotta muutkin mahtuvat leimaamaan lippunsa, Toni jatkaa.

Kuljettaja on tarkkana koko ajan

Toni Rantsin mukaan kuljettajan työ on samaan aikaan sekä yksinkertaista että perin vaativaa. Skarppina pitää olla koko ajan, jotta pystyy ennakoimaan tilanteita ja reagoimaan mahdollisiin yllätyksiin.

Näkemällä ajetaan, sitä meille usein painotetaan, Toni sanoo.

Kuljettaja näkee aika hyvin sisälle vaunuun ja voi varmistaa, että esimerkiksi kaikki rollaattoria, pyörätuolia ja kävelykeppiä käyttävät liikkujat ovat päässeet paikoilleen, Toni sanoo.

Ulkokameroita täytyy seurata etenkin, kun ollaan lähdössä pysäkiltä. Sillä varmistetaan, että kaikki pysäkillä odottaneet ovat päässeet sisälle, Leevi jatkaa.

Varsin yleinen olettamus on, että kuljettaja sulkee vaunun ovet, ja toisinaan kuljettaja saa äreää palautetta liian pikaisesta ovien sulkemisesta. Useimmiten ovet menevät kuitenkin automaattisesti kiinni sitä mukaa, kun oviaukossa ei ole enää kulkua.

Ovelle kiirehtivä ihminen saattaa pelästyä, jos automatiikka lähteekin sulkemaan ovia. Mutta ovissa on turvareunat, joten ne eivät sulkeudu kokonaan jos joku on välissä, Toni sanoo.

Parasta Ratikassa: ajaminen

Isä Toni Rantsi ajoi työkseen taksia yli 22 vuotta, mutta sitten iski koronapandemia ja sen mukana tarve harkita alanvaihtoa. Haku Tampereen Ratikan kaikkien aikojen ensimmäiseen kuljettajakoulutukseen osui kohdalle juuri sopivasti.

Olen aina tykännyt ajamisesta. Ratikassa on tietysti vähemmän ihmiskontakteja kuin taksin ratissa, mutta siinä saa kuitenkin tehdä sitä mistä pitää – ja vielä toimeentulon siihen päälle, Toni toteaa.

Leevi ehti olla ennen kuljettajauransa alkua turvallisuusalalla ja pyrki Ratikan leipiin isänsä ehdotuksesta. Hän on virallisesti kuljettajaoppilas vielä elokuuhun saakka, mutta on jo itsenäisessä ajossa.

Entä ajavatko isä ja poika Ratikkaa vielä esimerkiksi 10 vuoden kuluttua?

Toivottavasti, vastaa isä, ja pohtii, miten hienoa olisi jäädä 18 vuoden kuluttua eläkkeelle Ratikan palveluksesta.

Luultavasti, jos ei tule mitään yllättäviä muutoksia, sanoo poika, sillä hänellä on edessään vielä lähemmäs 50 työvuotta.