On se vaivaton ja mukava

Millaisia matkustajia nousi Tampereen Ratikan kyytiin tavallisen arkiaamupäivän aikana? Ratikka-aika.fi tapasi sekä työ-, asiointi- että huvimatkalaisia ja tiedusteli, miltä matka maistuu. Entä olisiko Ratikassa vielä parannettavaa?

Auli Haavisto ja Terttu Säilä

Vaikka Ratikka on liikennöinyt jo hyvän tovin, ensikertalaisia on edelleen matkustajien joukossa runsaasti. Hervantajärven päätepysäkiltä nousi kyytiin innostunut pieni ryhmä, jota saa oikein luvan kanssa nimittää mummokööriksi. Kööri oli viimeisellä etapilla reissussa, jossa Ratikan linjat ajetaan päästä päähän ja sitten mennään lounaalle.

– Parasta Ratikassa on vaivattomuus. Meillekin tuottaa jo vähän ongelmaa nousta korkeammalle, mutta vaunussa saa mennä ihan tasaiselta sisään ja ulos. Ja sitten on isot ikkunat, joista on ihana katsella ympärilleen, kertoo mummoköörin Auli Haavisto.

– Tulen käyttämään Ratikkaa erittäin paljon, esimerkiksi sairaalassa käynteihin. Ratikalla voi ajaa myös vaikka Hämeenkadun päästä päähän, sillä katu on aika pitkä käveltäväksi, kun on ruokakassit ja muut kantamukset mukana, jatkaa Terttu Säilä.

Köörin muut jäsenet ovat Tampereelta, mutta Haavisto liittyy seuraan Pirkkalasta ja on tottunut kulkemaan omalla autolla, varsinkin korona-aikaan. Niinpä vaunun ikkunoista avautuu Tampere aivan uudesta näkökulmasta.

– Ennen tätä matkaa kävin R-kioskilla tarkastamassa, onko matkakortillani vielä rahaa. Sieltä sanoivat heti, että moni muukin on käynyt samoilla asioilla, kun Ratikka on tullut liikenteeseen, Haavisto kertoo.

Joonas Tulonen

Joonas Tulonen on tottunut ratikkamatkustaja, sen takaavat Helsingissä ratikkareitin varrella asutut vuodet. Kun hän muutti alkuvuodesta takaisin Tampereelle, vastassa oli positiivisella tavalla erilainen kaupunki – sellainen jossa on Ratikka.

Nyt hän matkustaa Tampereen Ratikalla säännöllisesti keskustan ja Hervannan välisiä työmatkoja. Matkustusmuoto vaikuttaa hänen mukaansa hyvältä, mutkattomalta ja mukavalta. Myös maksamisen selkeys ja vaihtoehdot saavat kiitosta.

– Juuri tuossa ennen vaunuun nousemista mietin, tuliko matkakortti mukaan vai pitääkö maksaa lähimaksulla. Se etu tässä on, että jos ei ole korttia, saa silti maksettua matkan vaikka puhelimella, Tulonen kertoo.

Tulonen toivoo, että kortinlukijat lisättäisiin kaikille vaunun oville. Kun päätyovesta tulee kuitenkin aina joskus noustua sisälle, olisi kätevää jos lipun voisi leimata saman tien. Etenkin ruuhkaisissa vuoroissa voi muuten joutua kävelemään vastavirtaan ennen kuin leimauslaite löytyy.

Mervi Novari

Mervi Novarille raitiovaunu on Helsingin opiskeluajoilta perin tuttu kulkumuoto, ja hän seurasi kiinnostuneena Tampereen Ratikan rakennustöiden etenemistä muun muassa YouTubesta.

Kun matkustajilla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus päästä Ratikan kyytiin avoimessa koeliikenteessä, Novari varasi heti liput itselleen ja henkilökohtaiselle avustettavalleen.

– Pörhällettiin Ratikalla Pyynikille oikein kunnon hellepäivänä. Avustettavani käyttää pyörätuolia, ja hänen kanssaan kuljemme nykyään noin kerran kahdessa viikossa Ratikalla. Se on esteetön ja helppokäyttöinen, Novari kertoo.

Novari itse matkustaa Ratikalla satunnaisesti asioimaan, sillä hänen työmatkansa on lyhyt ja sujuu kävellen. Parasta Ratikassa on hänen mielestään tasainen ja hiljainen kulku. Vaunujen infonäytöt ja kuulutukset ja ovat selkeitä.

– Yksityiskohtana voisin vielä mainita, että Ratikassa käytettävä käsidesi on todella hyvälaatuista, ei sellaista liisteriä kuin monessa muussa paikassa. Ja vaunujen nimeäminen on oikein kiva idea, Novari sanoo.

Maija ja Aarre Tomminen

Turvallinen, täsmällinen, helppokulkuinen, valoisa ja vielä edullinenkin. Maija ja Aarre Tomminen eivät mainesanoja säästele, kun Ratikka-kokemuksia kysytään. Oma auto saa nyt jäädä kotiin, kun Tommisille tulee asiaa Hervannasta keskustaan. Ratikalla kulkeminen on kätevämpää.

– Ei tarvitse hakea keskustasta parkkipaikkaa eikä tule parkkisakkoja. Omalla autolla liikkumisen vaarat jäävät pois. Aikataulut taas ovat sellaiset, että ei tarvitse kuin kävellä pysäkille, niin Ratikka on jo pian siinä, Aarre Tomminen listaa.

– Keskustassa asioidessa Ratikka on ihan ehdoton, lisää Maija Tomminen.

Tommiset pohtivat, voisiko maksuvyöhykkeiden hintoja ja maksuohjeita laittaa näkyvästi esille vaunussa. Siitä hyötyisivät etenkin vieraspaikkakuntalaiset ja muutkin matkustajat, joille ei ole vielä kertynyt vankkaa kokemusta Ratikassa matkustamisesta.

– Meillä oli vieraita, ja he sanoivat, ettei vaunussa ollut oikein selvinnyt, mitä täällä pitää maksaa ja miten lähimaksua käytetään. Bussissa voi kysyä kuljettajalta, mutta täällähän kuljettaja ei pääse vastaamaan, Aarre Tomminen sanoo.

Elina Willberg

Elina Willbergin arkiliikenne suuntautuu yleensä siten, että Ratikalla ei ole käyttöä, mutta nyt hänkin hyppäsi kyytiin. Ensimmäinen kerta Ratikassa osoittautui sujuvaksi ja selkeäksi: Keskustorilla on helppo huomata, mistä Ratikka lähtee. Oven vieressä odottaa tottuneelle bussinkäyttäjälle tuttu lipunleimauslaite.

– Vaunut ovat siistejä ja kolhiintumattomia, uutukaisia kun ovat. Täällä on selvästi haettu iloista ja lämmintä vaikutelmaa, on puupaneelia istuinten selkänojissa ja sisustuksessa punaista väriä, Willberg havainnoi.

Tavallisesti Willberg kulkee työmatkoillaan bussilla aamu- ja iltapäiväruuhkissa keskustan läpi. Ratikan tultua hän on huomannut, että keskustan liikenne on sumppuisempi kuin aikaisemmin – johtuuko se sitten Ratikasta vai katutöistä tai kenties molemmista, mutta bussi seisoo esimerkiksi Sorin sillalla usein pitkiä aikoja. Willberg kuitenkin uskoo, että tämä on tiedossa oleva kehitystarve ja parannusta on odotettavissa ennen pitkää.

– Myös jalankulkijana olen joskus marmattanut, että Ratikat liikkuvat kovin äänettömästi ja suhahtelevat milloin mistäkin. Luulen että vuoden kuluttua tämä kommentti jo naurattaa, tottumiskysymyshän se on, Willberg sanoo.