Tampereen Ratikan ohjaimissa on nyt Euroopan paras naiskuljettaja
Varsovassa järjestetyssä raitionvaununkuljettajien EM-kilpailussa Tampereen joukkueen Hilda Polamo nousi pisteillään kisan parhaaksi naiskuljettajaksi. EM-kilpailu oli ainutlaatuinen kokemus, tiimityötä ja tilaisuus testata raitiovaunun kuljettamisessa tarvittavia taitoja vähän erilaisessa ympäristössä.
EM-kilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Hilda Polamo oli tyytyväinen jo silloin, kun hänelle ojennettiin pronssipalkinto. ”Vau, kuinka siistiä, huikea juttu!” Hetkeä myöhemmin joku jakoa sivusta seurannut huomasi virheen, puuttui asiaan – ja sitten Polamolla olikin jo käsissään parhaan naiskuljettajan kultapokaali.
"Itse kisaa suorittaessani ajattelin, että ei tämä nyt kauhean huonosti mene. Siinä ei oikein ehtinyt seurata pisteitä, keskityttiin vain tekemään tehtävää ja sitten lähdettiin suorittamaan seuraavaa. No, sehän menikin sitten tosi hyvin", Polamo naurahtaa.
Polamon mieleen syyskuinen kilpailureissu Varsovaan piirtyi ainutlaatuisena ja intensiivisenä kokemuksena. Kisaan osallistui 26 joukkuetta eurooppalaisista ratikkakaupungeista ja vieraileva joukkue Melbournesta. Kisa olikin erinomainen tilaisuus tutustua eri maiden kollegoihin ja päästä kokeilemaan, millaista on ajaa varsovalaisella ratikkakalustolla.
EM-kisaan lähetetään aina kolmihenkinen joukkue. Tänä vuonna Tampereen Ratikkaa edustivat kuljettajat Hilda Polamo ja Marek Hilvo sekä heidän esihenkilönsä Hanna Hurri, joka toimi joukkueen valmentajana. Joukkue sijoittui yhdeksänneksi. Polamo korostaa, että hänen henkilökohtainen pistevoittonsa oli tiimityötä.
"Marekin vakaa ja vahva ammattitaito oli tosi tärkeää sekä harjoittelussa että kisasuorituksissa. Hanna taas on ollut mukana valmentajana aiemminkin, joten hänen kokemuksestaan oli erittäin paljon apua."
Oman osansa antoi työkaverien kannustus. He uhkasivat jo etukäteen, että takaisin ei ole tulemista, jos kisassa ei käy hyvin – leikkimielisesti toki. Polamo on tykästynyt Tampereeseen ja halusi palata, joten luonnollisesti hänen piti sitten ottaa voitto kotiin.
"Itse kilpailu ei ole mitenkään vakavamielinen, tärkeintä on että nauttii kokemuksesta ja tekemisestä. Mutta tottakai halusin myös onnistua."
Ennakointia ja tarkkuutta
Polamo lähti mukaan EM-kilpailuun alkujaan siksi, että se kuulosti hauskalta mahdollisuudelta päästä testaamaan omaa osaamistaan vähän eri tavalla kuin töissä. Kisan ajotehtehtävät mittaavat kuljettajien vaununkäsittelytaitoja, tarkkuutta ja keskittymiskykyä – samoja ominaisuuksia, joita tarvitaan työssä joka päivä.
"Mielestäni työn isoin vaatimus on ennakointitaito. Pitää osata arvioida, mitä kävelijät, pyöräilijät, autoilijat ja muut liikenteessä liikkujat aikovat. Esimerkkinä vaikka meille opetettu klassikko: jos tielle vierii pallo, on hyvin todennäköistä että joku lapsikin juoksee sieltä pian perässä."
Myös avaruudellinen hahmotuskyky on liikenteessä tuiki tärkeää. Pitää esimerkiksi osata arvioida, mistä vaunu mahtuu kulkemaan, ettei se kolahda lähellä kiskoja olevaan autoon.
Onnistuneeseen raitiovaununkuljettajan työpäivään kuuluu Polamolla se, että pysyy aikataulussa, ajaa tasaisesti ja kaikki sujuu hyvin. Enemmistö päivistä on juuri tällaisia.
Liikenne on yhteispeliä
Liikenteessä kaikki ei kuitenkaan ole yksin kuljettajan taidoista kiinni. Polamo toivookin muitten liikkujien ymmärtävän, että vaunu ei pysähdy hetkessä. Kaikkien liikenteessä liikkujien kannattaa siis katsella ympärilleen jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi.
"Ratikka on painava vehje ja sitä on ajamassa ihminen. Kuljettaja yrittää parhaansa mukaan katsoa joka puolelle, mutta joku voi silti tulla yllättäen eteen. Jos joutuu tekemään äkkijarrutuksen, vaunussa olevat matkustajat voivat kaatua ja kolhia itsensä pahastikin."
Tampereen Ratikka saa asiakaspalautetta muun muassa siitä, että vaunu ei odota ”juoksijoita” eli pysäkkiä kohti kiirehtiviä kansalaisia. On ymmärrettävää, että se harmittaa, jos Ratikka lähtee ”ihan nenän edestä”. Ratikalla on kuitenkin minuuttiaikataulu, täsmällisyys on arvo sinänsä ja sujuvan liikenteen edellytys.
"Kuljettaja ajattelee siinä hetkessä niitä matkustajia, jotka ovat vaunussa sisällä. Jokainen juoksijan odottelu on heiltä pois. Toisinaan tietysti pieni odottelu on mahdollista, jos aikataulu sallii."
Hauska työ, erinomaiset työkaverit
Miten Euroopan parhaaksi valittu naiskuljettaja sitten päätyi nykyiseen ammattiinsa Tampereelle? Kaverin ansiota, kertoo Polamo.
"Kaveri löysi ilmoituksen ja ehdotti, että haetaan tänne, olisi kiva olla työkavereina Tampereen Ratikassa. Meidän entisissä töissä nimittäin ei ollut silloin hommia tarjolla."
Polamo mietti asiaa yön yli ja tuli siihen tulokseen että raitiovaunun ajaminen voisi olla hauskaa. Omassa rauhassaan saisi ajella ja aika usein olisi vielä etuajo-oikeuskin. Molemmat hakivat, kaveri ei päässyt, mutta se ei estänyt Polamoa tarttumasta toimeen.
"Hakiessa vielä mietin, käykö työ puuduttavaksi, kun tässä ajellaan näitä kahta linjaa päivästä toiseen. Mutta nyt on mennyt pari vuotta tosi nopeasti, eikä ole tylsää. Liikenteessä tapahtuu koko ajan kaikkea, eikä koskaan ole kahta samanlaista päivää."
Parasta työssä ovat Polamon mielestä ehdottomasti työkaverit. Ajaminen on hyvin itsenäistä työtä, joten työkavereitten tapaaminen tauoilla ja heidän kanssaan jutteleminen on Polamolle tärkeää. Hän arvostaa myös sitä, että on osa suurempaa kuviota, jota Tampereen Ratikka -perheeksikin kutsutaan.
"Kuljettajat ovat matkustajille ehkä se näkyvin osa, mutta sen lisäksi tarvitaan raitioliikenteen ohjauskeskusta, reittien ja vaunujen kunnossapitoa ja siivousta, jotta pyörät pysyvät pyörimässä."