Haastattelussa Tampereen Ratikka!
Nimeni:
Olen Tampereen Ratikka, ForCity Smart Artic X34 -mallin raitiovaunu. Syntymäpaikkani on Škoda Transtech Oy:n Otanmäen vaunutehdas.
Lempinimeni:
Maltan tuskin odottaa, millaisia hauskoja lempinimiä mulle annetaan, kun alan liikkua kaupungilla enemmän. Kotipesässä kutsuvat aika usein ihan vaan Vaunuksi ja tietty Ratikaksi.
Perheeni:
Meitä vaunuja tehdään sarjatuotantona, kunnes meitä on 19. Olen tosin kuullut juttua, että lisääkin olisi tulossa, kun reitti laajenee. Meistä tulee hieno sisarusparvi Nysse-perheeseen, johon kuuluvat muun muassa parhaat kaverini bussit.
Ihmiset pääsevät kätevästi paikasta toiseen, kun me bussien kanssa ajelemme omia reittejämme ja treffailemme täsmällisesti vaihtopysäkeillä. Nysse-sukua ovat myös lähijunat, liityntäpysäköinti ja kaikki muut fiksut tulevaisuuden liikkumiskonstit, kuten kaupunkipyörät.
Kotini:
Erinomainen Hervannan raitiovaunuvarikko, jonne palaan aina yöksi siivousta ja huoltoa varten. Siellä on semmoiset pelit ja vehkeet ynnä niillä taitavat käyttäjät, että vaikka jotain vikaakin tulisi, aamulla on Ratikka taas valmiina lähtöön. Tosin harvemmin mitään ongelmia pääsee edes syntymään, sillä kotipesän porukka tarkastaa ja huoltaa meitä vaunuja säännöllisesti ja ennakoivasti.
Tuntomerkkini:
Hieno tiilenpunainen väri, iso koko ja kohtelias käytös. Väistän aina kun liikennesäännöt niin sanovat, mutta toivon että kanssakulkijani ovat silti valppaina: näin vanttera vehje ei pysty ihan äkkinäisiin pysäyksiin.
Lempiruokani:
Sähkö! Kun on kahdeksan moottoria, monenlaisia sähkölaitteistoja ja noin 40 kilometriä erilaisia sähköjohtimia sisuksissa, ruuanjakelun on syytä olla sujuvaa. Radan varrelle onkin rakennettu mulle omat sähkönsyöttöasemat, missä muunnetaan meikäläisen makuun sopivaa 750 voltin tasasähköä.
Ei siis muuta kuin menoks, kun on pyörät kiinni kiskoissa ja virroitin vasten ajolankaa. Ja onpa mulla akkujakin, niistä saavat virtaa monet vaunun toiminnoista ja jopa omat moottorini silloin, kun virroitin ei ole kiinni ajolangassa.
Lempipuuhani:
Liikkuminen Tampereella ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Toivon että mahdollisimman moni hyppää kyytiin – tilaa on, sillä vaunuun mahtuu 264 matkustajaa. Se on iso porukka!
Olen myös varustautunut niin, että vaunuun pääsy olisi kaikille mahdollisimman vaivatonta. Sanovat sitä esteettömyydeksi, mikä meinaa ettei tarvitse esimerkiksi kiivetä rappusia tai ylittää kynnyksiä, kun reissuun haluaa. Aion myös stopata pysäkillä aina samaan kohtaan, joten siinä jos tietää varrota, osuu heti ovelle.
Harrastukseni:
Olen suuri taiteen ystävä ja otan mielelläni muutkin mukaan nauttimaan. Meillä on jo monta hienoa taiteilijaa tuomassa Ratikan taidetta reitin varrelle kaikkien iloksi, ja aion myös yllättää kaverini silloin tällöin taidetempauksilla. Voi olla sana-, kuva- ja sarjakuvataidetta, valoa, ääntä ja musiikkia tai sitten jotain ihan muuta – enpä vielä itsekään tiedä, mitä kaikkea saattaa ajan mittaan tulla mieleen!
Lempivaatteeni:
Muotoilija Laura Gröndahlin suunnittelema kuosi, josta voit bongata västäräkin, tuomen, Ratikan ja sydämen. Se on Lauran mukaan rakkaudenosoitus julkiselle liikenteelle. <3
Lempikasvini:
Tämä onkin vaikeampi kysymys. Radan varrella on monenlaisia tosi mielenkiintoisia puita ja toisaalta niittyjä, jotka ovat sekä nättejä että pörriäisille hyödyllisiä. Taidan silti sanoa, että kaikkein lempevin lempikasvini olisi kuitenkin nurmirata. Siellä kasvaa monenlaista pikkuruista kasvia, ja kokonaisuutena nurmesta huokuu virkistävää vehreyttä kaupunkimaisemaan.
Lempikaupunkini Tampere:
Tampere on niin kiva paikka, että tänne tulee koko ajan lisää ihmisiä asumaan, töihin ja opiskelemaan. Olen kuullut, että aika moni haluaa asua just siellä missä minä liikun, ja siksi radan varteen rakennetaan paljon uusia koteja. Tervetuloa! Itse voisin joskus tulevina vuosina käydä mielelläni myös joissain Tampereen lähikaupungeissa.
Paras ystäväni:
Kaikki matkustajat tietty! Tai olisivatko sittenkin kuljettajat? Meillä kun on paljon yhteisiä juttuja. Tai liikenteenohjaajat, koska heillä on koko vaunuparven liikkeet hallussa. Tykkään myös kaikista kotipesän porukoista, jotka pitävät meidän hyvinvoinnista huolta, ja radan kunnossapitäjistä, sillä heidän ansiostaan ei tarvitse kompastella lumessa eikä lehtikelissä. – Ei se varmaan haittaa, jos tykkään kaikista? Taidan olla aika ihmisrakas.
Juttu on julkaistu ensimmäisenä Joulu Tampere -lehdessä (sivut 20-21)
Lue myös:
Näin rakennetaan Tampereen Ratikan vaunut >
Tampereen Ratikan esteettömyys palvelee kaikkia >